Uutiset

14.02.2010 F-pojille pronssia

Tiedossa oli TODELLA pitkä päivä kun lähdettiin aamuvarhain Kirkkonummen Aktia-turnaukseen, ja nähtävästi pojat olivat totelleet ja menneet ajoissa nukkumaan, koska ensimmäisessä ottelussa Giants kaatui murskalukemin 17-4. Tässä matsissa oli erikoista se, että jokainen Atlas-poika teki maalin! Loistavaa! Seuraava matsi oli kivenkovaa vääntöä SIF 1:stä vastaan, jossa voittolukemat olivat monien vivahteitten jälkeen 12 -10. Todella tiukkaa taistelua. Kolmas lohkomatsi oli GrIFKiä vastaan, jossa pojat pelasivat aivan loistavaa käsipalloa, selvä voitto siitäkin. Näin edettiin suoraan semifinaaliin, jossa vastaan asettui aamulla voitettu Giants. En tiedä kummitteliko aamun selkeä voitto vielä poikien mielessä, mutta hyökkäyspeli takkuili aika pahasti. Toki pitää sanoa, että tämä oli ensimmäinen kerta kun pojat oikein viljelivät kaukoheittoja, ja hyvä niitäkin on matsissa käyttää! Olisin tietysti toivonut että näkisin myös niitä ”tunkemismaaleja” (=läpiajoja) mutta niitä ei tässä matsissa tullut. Tappio 4-8, ja pronssipeli edessä melkein heti perään KyIFiä vastaan. Tappio kirpaisi poikia aika paljon ja mieli oli todella maassa. Sai siinä valmentaja olla sekä piiskuri että lohduttaja, mitä kukin poika sillä hetkellä tarvitsi. Siitä sitten vaan kokoamaan itsemme ja TAHTOA peliin. Pronssiottelu oli kahden väsyneen joukkueen vääntöä missä rouva Fortuna osoitti nuoltaan milloin mihinkin suuntaan. Ehkä meillä oli pikkuisen enemmän tahtoa ja onnea, koska lopputulos oli meidän hyväksemme 5-6. Ensimmäinen ”oikea” mitali maistui hyvältä! Kulta meni aamulla voittamallemme SIF1:lle.

Hieno suoritus pojilta jälleen kerran. Puolustus oli läpi turnauksen aivan fantastinen ja samoin maalivahtipeli. Hyökkäyspää oli välillä todella hyvää ja välillä aivan paikalla seisomista, mutta oppia kaikesta voi. Käytävillä kuului myös kehuja Atlaksen poikien yhteen pelaamisesta!

TÄHTIHETKI: Anton ja Topi (ensimmäiset maalit)

Turnauksen tsempparipalkinto meni tällä kertaa Antonille kiitokseksi tahdosta, uskalluksesta ja rohkeudesta läpi koko turnauksen!

Täytyy vielä kehua poikia erinomaisesta käyttäytymisestä koko turnauksen ajan. (Tästä on myös tullut kehuja muilta paikkakunnilta! J) Pojat lukivat (kirja tai lehti oli pakollinen varuste turnauksessa), pelasivat pelejä ja käytiin myös välillä yhdessä ulkona leikkimässä. Olen erittäin ylpeä näistä ”mun pikku heeboista!”

Kiitos myös kaikille vanhemmille jotka jaksoivat olla poikiensa tukena koko turnauksen ajan!

-K S-N-