Uutiset

04.02.2012 AKTIA CUP – KIRKKONUMMI: BP:lle pronssia

BP pelasi ehjän ja hyvän turnauksen Kirkkonummen pommisuojassa yhtä peliä lukuun ottamatta. Kun pelintekijä A. Bitti pyöritti miesten peliä Siuntiossa samaan aikaan piti meidän muut pakit nostaa tasoaan ja nousta esille. Näin myös kävi, osittain.

Turnaus alkoi pelillä Dickeniä vastaan. Oliko se nyt Dicken 1 vai Dicken 2? Ihan sama. Pojat lähtivät ennakkoluuulottomasti Dickenin kaatoon ja terävällä puolustus- sekä maalivahtipelillä hoidettiin homma loppujen lopuksi varsin helposti. Hampaaton vastustaja kaadettiin luvuin 13-5. Kun jälkeenpäin tiedustelin Dickenin taustahenkilöltä mitä niille on tapahtunut olivat tietenkin selitykset valmiina. Meiltä puuttui se ja se.

Seuraava peli oli Akillesiä vastaan ja siinä roolit sitten vaihtui tyystin. Peli oli ohi ennen kun ehti alkaakaan ja Porvoon jättiläiset takoivat taululle musertavat 6-16 luvut kahdessakymmenessä minuutissa. Eipä jäänyt jälkipolvelle paljon kerrottavaa. Pojat kuitenkin putsasi kilpiään hienosti voittamalla toisen Dickenin sekä Granin. Grani oli liikkeellä varsin turistipitoisella ryhmällä ja oudolla asenteella joten se peli ei tuottanut meille mitään vaikeuksia. Voittokin taisi irtoa neljän maalin erolla. Dickenin kakkosjoukkuekaan ei pystynyt laittaa kapuloita meidän poikien rattaisiin, ja meidän pyörät rullasi varsin mallikaasti tässä kohtaa. Viimeinen runkosarjapeli oli isäntiä, eli KyIF:iä vastaan. Sebi Aarnion suojatit hallitsee kyllä kontrauspelin ellei muuta. Paha vastustaja josta ei löydy heikkouksia. Tasainen joukkue jossa jokainen pystyy ratkaisuihin. KyIF otti kun ottikin omansa numeroin 11-15, vaikka taistelimmekin kaikin puolin esimerkillisesti.

Pronssiottelussa odotti Dickenin ykkösjengi. Vai oliko se kakkonen? Tähän peliin he olivat saaneet ainakin yhden vahvistuksen joten nyt olisi ollut paha mennä sanomaan että se ja se oli poissa. Anthon ”Grani” Nyström aloitti ottelun vimmalla ja voimalla mistä Dicken palkitsi hänet päällystakilla. Tämä hieman outo veto antoi Laitisen Tapsalle tilaa, ja paljon. Tapsan syötöt löysivät Roope Laakson oikealla laidalla ja Nikke Koimäen viivalla kerta toisensa jälkeen. Roope laittoi sisään jäätävällä prosentilla kun taas Nikke koki että hänellä oli varaa hukata muutama avopaikka. No, niin hänellä olikin. Voitto kirjattiin lopuksi numeroin 14-11 ja olimme selättäneet Dickenin ties kuinka monennen kerran viikon sisään.

Akillespeliä lukuun ottamatta meidän koko kauden sisäänajama 3-2-1 puolustus toimi varsin hyvin. Marko Lehtola teki urhoollisen työn kolmosena ja Nikke onnistui varsin hyvin ykkösenä Anan paikalla. Maailssa Tommi Kanerva pelasi loistopelin pronssiottelussa mutta kokonaisuutena odotan vielä että maalivahdit nostaisivat tasoaan hieman. Olen kuitenkin varma että se tulee ikään kun itsestään nyt kun puolustus toimii.

Kokonaisuutena plusmerkkinen turnaus ja ilman muuta taas kerran iso edistys askel. Tästä on hyvä lähtemään metsästämään paikka final fouriin SM sarjassa. Vaikea muttei mahdoton.

Maalintekijät:

Tapsa Laitinen 17, Nikke Koimäki 11, Roope Laakso 11, Anthon Nyström 10, Marko Lehtola 3, Miika Riikonen 2, Nipa Luoto 1.

BL

BP otti maukkaan revanssin Dickenistä.

Lähtökohta vuoden ensimmäiseen sarjapeliin oli varsin mielenkiintoinen. Joukkueet olivat kohdanneet kerran kuluvalla kaudella, Ruskeasuolla. Se peli päättyi dramaattisesti Dickenin voittoon 26-25 viime sekunnin maalilla.

Meiltä puuttui Jouni Kaitasalo loukkaantumisen vuoksi ja Dickeniltä nuori herra Kanerva joka istui katsomossa kurinpidollisista syistä. Kun seurasin Dickenin lämmittelyä pisti poikien asenne ja kurittomuus silmään. Heillä oli aikaa harjoitella pilkkuja, heittää läppää ja ”painia”. Vasta tämän leikittelyn jälkeen he siirtyivät varsinaiseen lämmittelyyn. Minä en sallisi mun pojilta mitään sellaista koskaan. Ikään kun he olisivat tulleet Myyrmäkeen vähän takki auki. Outo juttu. Eikä outoudet siihen päättyneet, vaan vanhempi Kanerva oli laatinut taktiikan jossa he pelasivat matalalla 5-1:llä. Uskallan väittää että se on itsemurhataktiikka A. Hellakoskea vastaan.

Peli alkoi ja Dicken kontrasi nopeasti kaksi maalia. Sitten Anthony sooloili kaksi maalia minuutissa ja tilanne oli tasan. Tämän jälkeen siirryttiin johtoon ja hallinta pysyi meillä. Olimme koko ajan parin kolmen maalin johdossa ja Dicken joutui laittamaan kaiken energiansa takaa ajoon. Takaa ajo joka välillä tomi, välillä ei. He pääsivät hyvin iholle muutamaan otteeseen, mutta me tehtiin joka kerta tarvittavat maalit ja taas eroa oli pari kolme maalia.

Meidän 3-2-1 toimi esimerkillisesti ja vaikka Dickenin pakit tekivätkin yhteensä 17 maalia väitän etteivät he ollenkaan pitäneet siitä että noustiin niitä vastaan. Monta heittoa meni myös yli ja ohi. Hyökkäyspäässä meidän peli oli lähinnä Anan ja Laitisen Tapsan pommittelua. Tällä kertaa Tapsan prosentti oli huomattavasti parempi kun Anan. Vielä muutama minuutti ennen taukoa johdettiin kolmella maalilla mutta Dicken tuli kun tulikin tasoihin juuri ennen taukovihellystä.

Tauolla vaihdettiin maalivahti. Hagmanin Henkka sai tehdä tilaa Kanervan Tommille. Mainittakoon tässä yhteydessä että molemmat meidän maalivahdit valittiin P96 maajoukkueen tammikuun leirille. Pukuhuoneessa puhuttiin taas kerran toisen puoliajan ensimmäisten kymmenminuuttisen tärkeydestä. Tällä kertaa en puhunut kuuroille korville, vaan pojat lähtivät toiselle puoliajalle intoa täynnä ja järki kädessä. Revittiin taas ne pari maalia eroa mutta huolestuttavaa oli ettemme kyenneet tappamaan peliä siihen vaan Dicken pääsi taas tasoihin ja tällä kertaa jopa ohi. Maalilla he hetken johtivat mutta sitten meidän pakit teki sen mitä heiltä voi odottaa. Maaleja.Kun peliaikaa oli noin kahdeksan minuuttia jäljellä johdimme neljällä maalilla ja Kanerva otti aikalisän. Se auttoi kummasti koska kuusi minuuttia myöhemmin tilanne olikin kutkuttavasti tasan, 27-27. Mutta siihen Dickenin paukut loppuivatkin. Tehtiin vielä kaksi maalia minuutin sisään ja vaikka Kanervan Tommi vielä päätti syöttää Dickenin pelaajalle vajaa puoli minuuttia ennen loppua korjattiin kaksi pistettä kotiin numeroin 29-27.

Dickenin pelaajat olivat kun maansa myyneet, enkä ihmettele. Mutta Siperia opettaa kuulemma ja nyt Myyrmäki oli sama kun Siperia niille. Yhtä hyytävän kylmä.

Maalintekijät:

Tapsa Laitinen 11, Anthony Hellakoski 9, Anthon Nyström 4, Roope Laakso 2, Nikke Koimäki 2, Miika Riikonen 1.

CP ATLAS/EIF:lle TURNAUSVOITTO

Kun loppukesästä selvisi että meidän CP97 pojat joutuvat luopumaan sarjapaikastaan pelaajapulan takia päätimme EIF:in Jan ”Gange” Nyströmin kanssa yhdistää Atlaksen ja EIF:in 97 pojat tämän kauden turnauksissa. Kahden yhteistreenin jälkeen pojat saavuttivat tyydyttävän neljännen sijan Atlaksen Aktia Cupissa marraskuussa. Ilman yhteistreenejä lähdettiin Kirkkonummen Aktia Cupiin ja nyt räjäytettiinkin koko potti. Paperilla joukkueemme on varsin vahva, mutta koska kaikilla ei ole edes yhteistä kieltä voi todellisuus olla jotain ihan muuta. Siihen sekä treenaamattomuuden nähden yhteispeli on sujunut miltei fantastisesti. Olemme Gangen kanssa päättäneet peluuttaa joukkuetta kaikki pelaa periaatteella, mikä siis tarkoittaa että parhaat pelaajat joskus istuu penkillä. Maalivahditkin ovat jakaneet peliaikaa hyvin kristillisesti vaikka toisella on huomattavasti parempi torjuntaprosentti.

Ensimmäinen peli oli jo aamukahdeksalta isäntiä vastaan. KyIF:in 97 ovat hyviä ja meidän pojat joutuivatkin venymään. Onneksi Sami Salovirta oli hereillä ja heitti laidaltaan viisi maalia ja turvasi meille todella tärkeän tasurin, 13-13. Seuraavassa pelissä muutkin heräsivät ja pojat paukuttivat varsin mukavantuntuiset 13-7 taululle SIF:iä vastaan. Siuntion joukkue ei ole mikään huono joukkue vaikka niiltä puuttuikin maajoukkuepelaaja Vincent. Valitettavasti pojat luulivat tässä vaiheessa että kaikki menee ikään kuin itsestään ja seuraavasta pelistä tulikin murheenäytelmä missä Dickenin ykkönen tai kakkonen takoi taululle 10-15 voittonumerot. Maalivahdin vaihtokaan ei meitä tässä kohtaa auttanut. Annettuani pojille vähän palautetta kopissa pelin jälkeen ymmärsivät he kyllä ettei pelejä voiteta pelkästään ilmestymällä kentälle. Pojat ryhdistäytyivät ja seuraavat kaksi peliä voitettiin 10-8 ja 10-6. Näin ollen finaalipaikka oli taskussa. Vastaan asettuisi se Dickenin joukkueista jota vastaan hävittiin aamupäivällä. Poikia varmaan jännitti hieman mutta olivat keskittyneen oloisia ja nälkäisiä. Tämä turnaus ei päättyisi pettymykseen kuten edellinen Aktia Cup.

Finaalissa pelasimme ehjän ja varman pelin. Vietiin peliä koko ajan eikä Dicken päässyt missään vaiheessa edes iskuetäisyydelle. Henkka maalissa poimi hienosti Dickenin yritykset ja hyökkäyksessä Lucas ja Nipa pyörittivät peliä. Laidalla Sami teki takuuvarmaa työtä pistäen pallon pussiin aina kun siihen tarjottiin mahdollisuus. Kun loppuvihellys kuului oli poikien riemu ja onni käsinkosketeltava. Pojat hyppivät ja huusivat. Oli ilo nähdä. Kummankaan joukkueen pojat eivät ole saaneet voittaa mitenkään liikaa otteluita elämässään, mistään turnausvoitosta puhumattakaan.

Se, että moni kova joukkue ei ollut mukana, ei himmennä tätä saavutusta millään lailla. Yksi niistä asioista jota olen näiden reilun kahden vuoden aikana yrittänyt opettaa pojille, on että pitäisi oppia vihamaan häviämistä. Pojat olivat niin tottuneita häviöihin etteivät ne edes harmittaneet. Nyt tilanne on toinen. Voitontahto on kova eivätkä he enää suostu häviämään noin vaan. Sen huomaa sekä kentällä että kentän ulkopuolella.

Onneksi olkoon pojat, mainio saavutus.

Maalintekijät:

Lucas 15, Nipa 11, Sami 10, Toffe 5, Theo 5, John 5, Nikke 5, Isac 3, Osku 3, Veikko 2, Chris 1, Viktor 1, Richard 1.

Mainittakoon vielä että Henkan torjuntaprosentti oli n.60!